Matkaa tietenkin piruetti laukkaan on, että ei me vielä pitkään aikaan mitään piruetteja tehdä. Mutta kuitenkin koottiin laukaaa jonkin verran. Itse piti muistaa pitää itsensä ryhdissä, ettei mene pelkäksi käsipeliksi. Pohkeiden apuna käytettii vähän raippaa (naputtelua). Hyvin tunsi kun takajalat tuli paremmin alle. Välillä kuitenkin Barbu rikkoi raville, mutta onnistuttiin kuitenkin.
Alkuun harjoiteltiin tahtia. Sari sanoi, että hevosen askelia pitää muistaa kuunnella. Eli kun hevonen on kunnolla tahdissa, tulee kaviosta voimakkaampi töminä. Jos vain hiihtelee eteen päin töminää ei tule niinkään. Mielestäni on hyvä, että Sari keskittyy myös ratsastuksen tuomaan tunteeseen. Monet kerrat on sanonut, kun menee hyvin, että "Tunne miltä nyt tuntuu". Sillä kun pistää muistiin tunteen kun hevonen menee hyvin, sitä osaa paremmin seuraavalla kerralla havaita, että meneekö nyt hyvin. Ja se hyvin menneen kerran tunteen voi pistää tavoitteeksi.
Barbu oli alussa vähän sen tuntuinen, että junnaa vaan. Sanoessani siitä Sarille. Sari kehotti jättämään hevosta enemmän rauhaan. Ja KAPPAS, kun en enää jaloilla puristellut, ja muistin päästää pidätteen pois niin Barbu rupesi liikkumaan paremmin.
Tavoitteena minulla on edelleen ryhdin parantaminen. Minulla, kun on tapana lässähtää selässä. Olkapäät kun menee läsään, menee koko hevonen siinä samalla...
Alkuviikosta Barbu olikin sitten taas, että "voi ei noi esteet ei ollu tossa järjestyksessä eilen!" ja "voi kamalaa, kun toi ovi syö mut kyllä nyt kokonaan". Mutta perjantaina Sarin tunnilla kuitenkin meni tosi hyvin. Tänään kävin maastoilemassa tallikaverini ja hänen hevosensa kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti