Kyllä tuli tippa linssiin siellä lääkärinvastaanotolla, koska toivoin niin PALJON, että se olisi täydellisesti luutunu ja pääsisin kokopainolla sitä jo varaamaan. Ei niin ei...
Sain kuitenkin kipsin pois, joka tietenkin auttaa siinä, että nilkkaa saa vähä taivutelle. Jalka on kyllä niin säälittävän näköinen, ohut pitkula... Kipsimies toitotti minulle, että "Se on susta kiinni, että luutuuko!". En ollut koskaan luutumisen olevan niinkään minusta kiinni. Olen ajatellut, että se tapahtuu automaattisesti. Mutta tässä pitää nyt saada vähän rasitetta koipeen, että vahvistuu luut. Lääkäri ja kipsimies puhui siis siitä, että mun pitää rohkeasti käyttää sitä puolipaino varausta. Olenhan minä jalkaa painanut maahan. Kävelessä toki useimmiten menen vain keppejen varassa, mutta nyt siihen kyllä tulee LOPPU! Kipsimies sanoi vielä, että "Jos näiden ohjeiden mukaan menet niin olen varma, että se on luutunut kahdenviikon päästä!"
Menen siis kahdenviikon päästä uudelleen kontrolliin.
Mulla on back on trackin sukat jalassa, jotka lisäävät myös sitä aineenvaihduntaa, joka edistää taas sitten luutumista.
Nyt sitten kyllä teen niin kaiken voitavani, että ainakaan omasta toiminnastani ei jää kiinni sitten se, että ei luudu!
Kaksi onnellista, joskus taannoin |
Voisin yrittää lisätä nilkastani niitä röntgenkuvia, käydessäni iskällä, kun sillä on skanneri. (kuvat on paperilla.)
Haluan niin päästä ratsastamaan, treenaamaan niin, että lihaksissani tuntuu ja lumisille maastoille laukkailemaan!
Kaksi viikkoa menee nopeasti. :) Sitten pääset kaasuttelemaan lumihankeen. Hyviä vinkkejä sairaslomalaiselle. :)
VastaaPoista