Tessalla Sarintunnilla

Olin tänään ensimmäistä kertaa tapaturman jälkeen sarintunnilla!
Ei tehty mitään kummallista. Katsottiin, että Tessa on avuilla. Tessa oli raveissa ihan super hyvä. Ei painanut paljon mitään kädelle. Liikkui hyvin eteen ja antoi vähän kootakin. Ajoittain Tessa oli erittäin ryhdikäs! Laukassa Tessa pääsi vähän tulemaan liikaa kädelle. Lisäksi Tessa vähän kuumui, josta johtu, että tulee helposti sitten kädelle vahvaksi. Itse kun en pysty vielä tarpeaksi vahvasti istua ja käyttää pohjetta. Heti pitää ottaa stoppia hommaan, jos rupeaa vain junailemaan eteenpäin.

Olen Tessa kanssa harjoitellut paljon sitä, että tulee vain kevyesti kuolaimelle. Olen tehnyt lyhyitä pätkiä, jolloin Tessalle jää parempi mieli hommasta. Se on ollutkin nyt jotenkin paljon iloisempi tekemään hommia, mitä silloin joskus. :)

MYYTÄVÄNÄ osioon olen lisännyt lampaankarvaromaanin ja kuolaimia ja kaikkiin koot! Meidän varastossa on paaaljon lisää tavaraa, mutta päätin, että laitan ne vasta joskus keväämmällä myyntiin.

Olen laittanut tuonne oikeaan kulmaan kyselyn kisaamisesta. Vastatkaapa sinne :)


KAVERINI PV-RUUNA ON EDELLEEN MYYNNISSÄ!  http://barbaraii.blogspot.com/2012/02/kiva-pv-ruuna-myynnissa.html  Ostakaa nyt joku siitä hieno ja erittäin kiltti hevonen :)

Mietintää ja vähän kisakalenteria

Jälleen kerran minun motivaatiotani tähän ratsastukseen arvioidaan siinä, että joudun aloittamaan taas alusta treenaamisen. Voiko tämä oikeasti olla mahdollista, että kun hevonen olisi ollut kunnossaa, niin sitten minun piti pistää jalkani paskaksi?!
Tässä on ollut jo kohta niin paljon huonoa tuuria, että alkaa jo naurattamaan. Mutta kuitenkin, jotenkin olen joka vuosi päässyt hitusen eteenpäin. Vaikka viime kevät-kesällä Barbu joutui (taas) saikulle ja ajattelin jo, että tässä se kisakausi sitten oli. Sitten kuviohin astuikin Tessa, jolla pääsin jatkamaan kisakautta. Sijoitukset ei aina olleet mitään huippuja, mutta ainakin pääsin kisaamaan ja 2011 kisasin enemmän kuin vielä minään muuna vuonna olin kisannut. Yksi hyvistä kokemuksista oli päästä Ypäjälle kisoihin. Kisapaikalla yöpyminenkin oli kiva kokemus!

Mutta tässä minä taas olen aloittamassa uudelleen. En voi nyt sanoa, että toivottavasti vastoinkäymiset loppuisivat, koska eihän ne tähän lopu, toivottavasti, koska se tarkoittaisi sitä, että lopettaisin koko touhun. Toivottavasti kuitenkin edes vähäksi aikaa jäisivät taakse :P

 Alan vuokraamaan Tessaa maaliskuussa joka päiväisesti. Nyt siis olen mennyt pari kertaa viikossa.

Kisakalenteria olen katsonut ja tässä olisi parit mihin voisi mennä, MIKÄLI nilkkani on hyvä ja olen päässyt maaliskuussa aloittamaan kunnolla treenamisen!

25.3 Sammalisto/ DTT harjoituskoulukisat
1.4 JOKERA seurakoulu
21.4 kotiseurakisat
ja/tai
22.4 Takkula aluekoulu
6.5. Messilä aluekoulu

 Onneksi se jalka murtui minulta, koska ihminen pystyy aina vähän pistää tiukille itseään, vaikka ei tuntuisi niin hyvältä omassa kropassa. Hevosen kanssa, kuitenkin aloittaisi niin hitaasti, eikä hevoselta voi vaatia mitään suorituksia puolikunnossa.

Tänään kävin taas Tessan selässä. (Kävin kyllä torstainakin) Alkuun yritin kevennellä hevosen ravin tahdissa, joka onnistuu päivä päivältä paremmin, onneksi. Laukka ei tänään meinannut millään onnistua. Sain nostettua kyllä laukan, mutta sen ylläpitäminen oli jotenkin vaikeaa. Laukka ei oikein pyörinyt tai silloin kun pyöri tuntui, että Tessa ei odota minua ollenkaan.

Tessa ja minä kesällä Ypäjällä

Otin ohjia vähän lyhyemmäksi ja aloin tekemään käynnissä pohkeenväistöjä. Ne onnistuikin aika hyvin. Etenkin vasemmalle (ylläri, oikea jalka on terve, jolla apu annetaan!). Oikeallekin onnistui, kun raippa vähän avusti vammaista jalkaani. Tein vähän myös pitkällä sivulla avoja ja sulkuja.

 Koin ahaa-elämyksen(jonka tiesin, mutta en taas muistanut, tai koskaan tajunnutkaan): pohkeet lähelle hevosen kylkiä, niin saan takajalkoja aktiivisemmiksi, joilloin Tessa kevenee edestä. Käynnissä tein myös aika kauan sellaista harjoitusta, että otin ohjat ja ratsastin vähän pohkeella, jotta hevonen myötäisi edestä ja kun myötäsi eikä painanut kädelle, annoin heti pitkät ohjat. Tessa tajusi aika nopeasti, että mitä nopeammin antoi periksi, sitä nopeammin sai taas vapaanohjan. Tein ravissakin pikku pätkiä, että kun oli kevyt, niin annoin heti pitkän ohjan. Tessa tuntui ajoittain todella kivalta.

Yksi laukka pätkä lopussa onnistui. Annoin Tessan mennä vähän alempana ja tunsin oikein, kun sen selkälihakset nousivat. Sillä hetkellä Tessa tuntuikin, että se odottaa minua. Kauhea ongelma on nyt, kun ravissa ja laukassa tuntuu ihan kokoajan, että Tessa ei odota pätkääkään minua, vaan hiihtelee eteenpäin minkä jaloistaan pääsee. No ehkä se siitä, kun pääsen istumaan satulaan vähän tiiviimmin, kun nilkka alkaa vielä vähän joustamaan. Olen tajunnut nyt, että voin ottaa vähän vahvemman ohjasavun esim. jos hiihtelee vaan eteenpäin ja haluan pysäyttää Tessan nopeasti "herättäen" sen kuulolle, mutta niin että myötään nopeasti. Nyt sain heti myödättyä, kun pysähtyi. Annoin silloin hetkeksi ihan löysän ohjan.

Olen huomannut kuinka tärkeää minun on nyt katsoa ETEENPÄIN, kun ratsastan. Sillä saan edes vähän pelivaraa, ettei Tessa pääse vetämään minua pois satulasta (tällä en siis tarkoita kokonaan pois satulasta :D) yrittäessään saada minun kantamaan sen päätä. Jos tämän tyhmän tavan saisi pois, että tästä nilkan murtumasta olisi edes JOTAIN hyötyä....


Kävin torstaina ensimmäisen kerran fysioterapiassa. Olin kipeä silloin maanantaina, kun sen piti olla ekan kerran. Seisoin kuulemma hyvin molemmilla jaloilla. Hän sanoi, että olisi voinut lyödä vaikka vetoa, että seisoisin enemmän terveen jalan päällä. Lisäksi nilkka taipui paremmin siihen asentoon missä sen pitää olla jalustimessa. Eli ratsastus on auttanut! Oli vain 5 astetta eroa terveeseen. Toiseen suuntaan eli eteenpäin ojentaessa oli vähän enemmän eroa. Sain ohjeeksi nyt treenata sitä. Terapeutti vielä hieroi jalkaa. Laittoi jalan pikkuluut liikkeelle tjn.

Olen kanniskellut tallilla videokameraa mukana siinä toivossa, että joku kerkeisi kuvaamaan, mutta koskaan kellään ei ole näyttänyt olevan niin tylsää, että olisi ollut aikaa kuvailla räpellystäni hevosen selässä. No saatte odotella vielä todistusaineistoja, että olen ratsastanut :P

Tessalla ratsastettu! :)

Tessa perjantaina kävelyllä maneesissa.

Tänään tallilla ratsastin kolmella hevosella, tai no yksi oli shettis. Menin itseasiassa tuolla Cokisella minkä myynti-ilmoitus tuossa edellisessä postauksessa on! En nyt tiedä voiko tuota kutsua ratsastukseksi, kun menin vain käyntiä ja vähän ravia, mutta kuitenkin selässä olin.
 Lopuksi menin vielä Tessalla. Hetken taas joutui tunnustelemaan hevosta. Tessa oli aika kova suusta, mutta se johtui suurimmaksi osaksi varmaan siitä, kun en saanut käytettyä kunnolla pohjetta. Päätin sitten vähän laukatakin. Laukassa oli paljon helpompi istua. Ihan hiki tuli itselle ja vatsalihakset kipeiksi!

Poneilla kevytravi onnistuu jo aika hyvin, mutta hevosen selässä se on jotenkin hankalampaa. Varmaan johtuu, kun hevosella isompi askel niin joutuu olemaan kauemmin ylhäällä. Siinä liikkeessä nilkka ei oikein ole vielä niin vahva, että jaksaisi pitää tuon painon.


Lauantaina kävin ratsastamassa yhden 6-vuotiaan ponin. Alan sitä nyt tässä ratsastelemaan enemmänkin. Kunhan vain nilkan saa joustavaksi niin pääsee sitä paremmin työstämään. :)

Edistysaskel

Tänään kapusin ihan HEVOSEN selkään. Alkuun oli vähän ongelma, että miten pääsen selkään, mutta hevosen omistaja sitten päätti puntata minut sinne. Sen jälkeen alkoikin kauhistelu kuinka korkealla olenkaan :D Voi luoja, koska tämä hevonen, Siru, ei ole edes oikeasti kauhean iso hevonen! Kaulakin tuntui ponien jälkeen järkyttävän pitkältä!! Vaikka sekin oikeasti on aika lyhyt.

Vähän ajan päästä aloinkin jo tottua tähän hurjan isoon hevoseen ja aloin vähitellen tekemään ravityöskentelyä. Alkuun oli kyllä vähän tuntuman hakemista, että miltä nyt tuntuikaan ratsastaa hevosta. Tein pysähdyksiä ja käynnissä hieman väistätin. Yllättävän hyvin sain murtunutta jalkaakin käytettyä. Mutta tosin istunta oli vino, kun painoa taisi olla enemmän kuitenkin siellä terveen jalan puolella.
Päätin lopussa vähän laukatakin! Laukan jälkeen ne pari raviaskelta oli aika pompottavia, kun ei nilkka jousta, koko kroppa vähän heiluu. Sain aika hyvin mielestäni pidettyä ravissa omaa ryhtiä yllä, etten ainakaan kauheasti könöttänyt.
Lopussa kokeilin vähän kevyttäravia, joka oli aika vaikeaa. Tämä teksti kuullostaa kyllä ihan kuin joltain aloittelijan tekstiltä, mutta tuo nilkka nyt vaan vaikuttaa aika paljon tuohon ratsastukseen.


Mietin vain, että pitää saada tuota nilkkaa aika paljon enemmän vielä taipumaan, ennen kuin Tessan selkään kiipeän. Tietenkin voisin mennä sillä varmasti jo käyntiä. Ravi on kuitenkin Tessalla niin joustavaa, että nilkka joutuisi aika koetukselle siinä vielä.

Fysioterapiaan menen maanantaina! Jee!

Nämä postaukset ovat nyt erityisen tyhmiä, kun ei ole mitään kuvia. Täytyy saada nyt joku kuvaamaan, että olen ollut hevosen selässä.