Edistysaskel

Tänään kapusin ihan HEVOSEN selkään. Alkuun oli vähän ongelma, että miten pääsen selkään, mutta hevosen omistaja sitten päätti puntata minut sinne. Sen jälkeen alkoikin kauhistelu kuinka korkealla olenkaan :D Voi luoja, koska tämä hevonen, Siru, ei ole edes oikeasti kauhean iso hevonen! Kaulakin tuntui ponien jälkeen järkyttävän pitkältä!! Vaikka sekin oikeasti on aika lyhyt.

Vähän ajan päästä aloinkin jo tottua tähän hurjan isoon hevoseen ja aloin vähitellen tekemään ravityöskentelyä. Alkuun oli kyllä vähän tuntuman hakemista, että miltä nyt tuntuikaan ratsastaa hevosta. Tein pysähdyksiä ja käynnissä hieman väistätin. Yllättävän hyvin sain murtunutta jalkaakin käytettyä. Mutta tosin istunta oli vino, kun painoa taisi olla enemmän kuitenkin siellä terveen jalan puolella.
Päätin lopussa vähän laukatakin! Laukan jälkeen ne pari raviaskelta oli aika pompottavia, kun ei nilkka jousta, koko kroppa vähän heiluu. Sain aika hyvin mielestäni pidettyä ravissa omaa ryhtiä yllä, etten ainakaan kauheasti könöttänyt.
Lopussa kokeilin vähän kevyttäravia, joka oli aika vaikeaa. Tämä teksti kuullostaa kyllä ihan kuin joltain aloittelijan tekstiltä, mutta tuo nilkka nyt vaan vaikuttaa aika paljon tuohon ratsastukseen.


Mietin vain, että pitää saada tuota nilkkaa aika paljon enemmän vielä taipumaan, ennen kuin Tessan selkään kiipeän. Tietenkin voisin mennä sillä varmasti jo käyntiä. Ravi on kuitenkin Tessalla niin joustavaa, että nilkka joutuisi aika koetukselle siinä vielä.

Fysioterapiaan menen maanantaina! Jee!

Nämä postaukset ovat nyt erityisen tyhmiä, kun ei ole mitään kuvia. Täytyy saada nyt joku kuvaamaan, että olen ollut hevosen selässä.