säälittävä idiootti

Musta tuntuu tällä hetkellä, että mä en pääse ratsastuksessa koskaan eteenpäin! Oikeesti mitä paskaa tämä on, että ensin Barbulle tuli kokoajan jotain, joka hidasti kehittymistä sekä mulla että hevosella. Mä en koskaan päässyt kisaamaan ahkerasti. Aina sanotaan, että harjoitella pitää ahkerasti, mutta mitäs sitten jos ei voi harjoitella. Sitte mun perkeleen jalka meni. Sinä talvena mun piti treenata esteitä, jotta olisin voinut osallistua ehkäpä powecuppiin tänä vuonna. Tessahan on hypänyt 120cm ratoja, niin sille 90cm olisi ollut ihan peace of cake, mutta mä en lähde kisamaan niin, että hevonen pelastaa joka tilanteessa.

Sinne jäivät siis ne haaveet... No mutta hei kyllähän sitä koulukisoihin pääse kuitenkin. Päästiin me sentään 3 kisoihin ja kaksissa sijoituttiinkin ja Takkulan aluekisoissa, missä ei sijoituttu, saatiin hyvä tulos, mun mielestä huonosta radasta. Huono rata olisi ollut viime vuonna 55%, kun tänä vuonna se tarkoittikin 60%
Sitten Tessa alkoi epämääräisesti olemaan ep.  Satula osoittautui ilmeisesti myös osaltaan syylliseksi tähän. Mentiin joku kolme viikkoa ensin vähän rennommin, ja sitten kun hevonen oli puhdas liikkeestään niin ilman satulaa mentiin ihan valmennuksiinkin.

No sitten saatiin se yks satula Hippossportista ja tän jälkeen yksiin kisoihin päästiin ja taas satularumba alkoi.... Jouduin Barbullekin vaihtamaan kahteen kertaan satulaa silloin aikoinaan, mutta sille sentään tuntui löytyvän helpommin satuloita.

Eli meillä ei ole edelleenkään satulaa. Eilen saapui postista paketti, jossa oli se satula. Se meni väärään asentoon selässä ja näin ollen ohjasi mut istumaan takakaarella. Tässä satulassa tuntui olevan tilaa sään luota ja lavoista, mutta sitten ei kuitenkaan sovi muualta...

Jos mä lukisin näitä tekstejä, niin että tämä ei olisi oma blogini, luultavasti miettisin kuinka säälittävä, naurettava idiootti kirjoittaja onkaan, jolla mikään ei onnistu.(kaiken paskan lisäksi kirjoitan varmaan ainakin nyt epäselvää tekstiäkin, kun oon niin ärsyyntynyt!!) Tai siis onnistuu, mutta loppujen lopuks kaikki kääntyy aina perselleen.

Aina mietin, että mitä helvettiä esim. Barbun kanssa tein väärin, että sen jalat, tai mikä ikinä nyt olikin oikea vaiva, ei kestänyt. Sillähän oli ennestään jo jaloissa nestettä, mutta taivutuksista sai nollat. Kuvissa ei mitään sanomisia. Mielestäni hoidan hevoset aina huolella, ja tästä olen välillä saanut kommentiakin, että hoidan välillä kuulemma liiankin tarkkaan. Kisoissakin olen saanut hyviä prosentteja ja pärjännytkin. Valmennus ja oma ratsastukseni ei voi ihan päin persettä silloin olla.. Valmentajanikin on niin tarkka, että hevonen liikkuu ennen kaikkea puhtaasti ja ratsastetaan siististi.

Joku voisi kuvitella, että mua kiinnostaa vaan ja ainoastaan kisaus ja sen takia itken täällä, kun en pääse kisoihin. Totta on, että kisaaminen on mulle tosi tosi tärkeetä, mutta se ei mene koskaan hevosen terveyden edelle. Koska, jos me käytetään hevosia omaan hupiimme, niin silloin hevonen pitää olla tasan tarkkaan terve. Musta on mukava ihan "puskaillakin", mutta kokonaan se ei ole mua varten. Olen todella kilpailuhenkinen ja tarvitsen sitä pientä kisajännitystä elämääni.


Ehkä näilläkin vastoinkäymisillä on joku tarkotus... kukapa tietää....