Barbusta

Ajattelin kirjoittaa teille kokemuksistani Barbun kanssa ja ajatuksistani nyt kun Barbu on poissa.

Ensimmäiseksi kerron teille, että en ole surun murtama. En ajattele, että miksi näin piti käydä ja, että haluaisin Barbun takaisin. En ole tietenkään riemuissani tapahtumasta vaan minulla on jotenkin sellainen hyvä olo, koska tiedän, että ratkaisumme oli oikea Barbulle. Siitä tämä olo varmasti johtuu. Barbulla oli ollut kaikenlaista, etenkin jaloissa. Se oli joutunut tosi paljon olemaan kevyemmällä liikutuksella ja välillä jopa seisomaan monia viikkoja karsinassa. Jos Barbulle olisi tehty ähkyleikkaus ja jos se olisi siitä selvinnyt, niin sitä olisi odottanut 1kk pelkkää karsinalepoa ja sen jälkeen tietenkin todella todella varovasti aloitettu liikuttamaan. En halunnut Barbulle enää sitä kohtaloa! Se ei ole mitään hevosen elämää enää.

Olin jo aikaisemmin joutunut totuttelemaan ajatukseen, että Barbu myytäisiin. Senkin takia Barbusta luopuminen ei tullut aivan puun takaa, vaikkakin en ajattelut näin rakkaasta ystävästäni luopua. Mutta siihen en voinut vaikuttaa.

Barbusta tuli omani syksylla 2009, mutta olin kerennyt siihen jo tutustua kesänajan vuokrauksen merkeissä. Barbu oli tullut minulle valmentautumis- ja kilpailukäyttöön. Nykyinen valmentajanikin alkoi tuolloin valmentaa minua ja puhui minulle, että Barbussa on todella paljon potentiaalia kouluhevoseksi! Barbuhan oli ollut aika paljon estekäytössä.

Melkein joka kisassa mihin päästiin, me sijoituimme. Seurakisoissa tuli yleensä valkosininen ruusuke! Starttasin Barbulla myös elämäni ensimmäiset aluekisat! (Joista nappasimmekin heti 3.sijan) Ehdin jo rakennella pilvilinnoja miten me kisaisimme vielä joku päivä kansallisia helppo A luokkia ja miksei vähän myöhemmin vaativaa!!

Sitten alkoi kaikki sairastelut. Viime talven Barbu olikin ihan terve ja ajattelin, että nyt on kaikki vaikeudet voitettu. Mutta pääsimme kolmeen kisaan tänä vuonna, jonka jälkeen Barbun jalat alkoi taas oireilemaan.

Lopussa olin jo päättänyt, että myyn Barbun kevyempään käyttöön, kun jalat eivät ilmeisesti kestä kisausta. Sain Tessan ratsastettavaksi. Barbulla menin ilman satulaa ja välillä ilman suitsiakin lähimetsissä. Luotin Barbuun 100%. Sen selässä ei tarvinnut oikeastaan koskaan pelätä. Tosin silloin, kun aloitin Barbulla pelkäsin, että kuolen, kun Barbu oli niin iso ja se kyttäsi sitä maneesin ovea! Mutta lopulta luottamus syntyi. Vaikka Barbu kyttäili välillä kaikenlaista, selässä ei tarvinnut ikinä pelätä, että milloin se hyppäisi mihinkin suuntaan. Barbu oli rehellinen hevonen! Maastoon oli kiva lähteä vaikka yksin!

Barbu oli kuitenkin Persoona isolla Peellä! Barbu oli tunnettu meillä päin siitä. Jotkin toimenpiteet eivät olleet mitään helppoja Barbulle, kuten kengitystä Barbu jännitti aina (tosin yhtä kengittäjää kohtaan se oli todella rauhallinen, mutta se valitettavasti lopetti kengittämisen). Klipperin ääni teki Barbun ihan hulluksi! Matolääkettäkään Hänen Ylhäisyytensä ei voinut noin vaan ottaa, vaan häntä piti siihen suostutella. Tosin taas traileriin meni ongelmitta ja rokotukset onnistuivat.

Barbua hoiti yksi Sofia tässä lopun aikaa pari-kolme kertaa viikossa, koska minulla oli Tessa ja ratsastin Somppua sekä lukio kiireet painoi pälle. Hän oli korvaamaton apu minulle. Hän hoisi myös Barbua aina tunnollisesti!

Kuitenkin silloin kuin vain ehdin kävin maastossa tai menin riimulla maneesissa ja tein erilaisia painolla kääntämis- harjoituksia Barbun kanssa. Barbun kanssa kaikkea tätä pystyi hyvin tekemään. Vaikka se olisi ollut ulkona tarhassa vähän sekopää se ei ollut sitä koskaan ratsastaessa!

Barbun kanssa sain tuntumaa miltä tuntuu oikea lisättyravi. Sellainen missä hevonen oikeasti venyttää askeltaan eikä vain nopeuta tahtiaan. Barbu rakasti tehdä niitä!! Siltä ei tarvinut paljon kysyä, kun se oli jo innosta pinkeänä tekemässä!

Barbu opetti minua paljon. Ei vain ratsastuksessa vaan mitä hevosen omistamiseen kuuluu ja miltä tuntuu omistaa tamma hevonen :D Tietysti opin paljon erilaisista sairauksista, mita olen tässä aina toitottanut. 

Barbu oli hieno ja kaunis hevonen. Minusta tuntui, että välillä saimme puolet pisteistä kisoissa jo siitä, että Barbu vain astui areenalle! =D 

Barbu tulee aina olemaan sydämessäni ja tulen ajattelemaan sitä varmasti usein.

 Tuossa on muistovideo Barbusta. Teen vielä paremman, kun saan lisää materiaalia toiselta koneelta iskältäni.--->







Lepää rauhassa rakas ystäväni, Barbara II<3