Eilen kävin yksin Barbun kanssa maastossa. Olen tosi onnellinen, että Barbun kanssa voi lähteä huoletta yksin maastoon. Vaikka laukassakin ottaisi vähän nopeamman spurtin, on aina kuitenkin sellainen tunne, että ei lähde käsistä. Kuten eilen tein. Loppukäynneissä päästin pitkät ohjat, ja Barbu rentona käveli kotia kohti (Olin kuitenkin valppaana ottamaan ohjat, jos vastaan tulisi auto tms). Kotiin päin laukkaaminenkin onnistuu, ilman, että joutuu miettimään onko seuraava pysähdyspaikka tallinpiha.
Selviydyttiin jopa traktorista, joka aurasi tietä, samalla sylkien sitä lunta sinne pusikkoon. Itse olin vähän peloissani, että kun tie oli niin kapea, että jos se nyt kääntyisi takaisin päin niin, mihin sivuun tästä nyt oikein hypätään. Onneksi traktorin kääntyessä takaisin, oltiin juuri sellaisella paikalla missä oli tilaa olla sivussa. Barbu vähän hyppi, kun ihmetteli, että mikäs juttu tää nyt on, kun tulee kohti toi ihme laite. Mutta onneksi pieneksi paikalle pomppimiseksi se jäi. Sen jälkeen pystyttiin rauhallisesti jatkamaan matkaa. Tietenkin, jotkut kivet olivat pelottavia ja niitä pitää kyttää, mutta ei onneksi tarvitse ihan pelästyä. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti