Millainen hevosenomistaja olen

Eli jouduin nyt tämän haasteen kohteeksi. Haaste tuli täältä. Tosin sain tämän haasteen varmaan yli viikko sitten, mutta arvaa ketä on viettänyt kaiken ajan koulun ja talleilun jälkeen lukien kokeisiin!! Mutta nyt onneksi koeviikko on ohi, jotenka aikaakin blogin päivitykseen on taas. Joitakin lukijoita on lähtenyt poiskin. Uskon syyn olevan siinä, että en ole kauhean ahkera kirjoittaja ja postaukseni on monesti aika tylsiä (niin kun taidan olla itsekin?)

Mutta nyt alan kertoa teille millainen hevosenomistaja olen.
Ihan ensimmäiseksi tulee mielee, että olen TARKKA. Hevoset täytyy hoitaa joka päivä huolella. Katson joka päivä jalat ja muutenkin ratsastessa tunnustelen, että onko kaikki ok. Ennen olin jopa aivan liian tarkka, että se meni välillä jopa ihan yli, että siitä tuli enemmän pakkomielle kuin vain , että haluan tarkistaa hevosella olevan kaikki ok. Mutta onneksi osaan nyt jo vähän myös relata, ettei kaiken tarvitse aina olla tiptop. Esimerkiksi ennen puhdistin kaviot aina ratsastuksen JÄLKEENKIN, mutta nykyisin en sitä usein tee. Paitsi jos olen ratsastanut jossain rämeikössä, missä kavioon on voinut tulla jotain. Toki puhdistan aina ennen ratsastusta. Lisäksi ennen loimet hevosen päällä piti olla täydellisen hyvin. Nykyään tietysti katson että ne on ihan hyvin, mutta ei niitä tarvitse puoltatuntia laittaa (jos nyt vähän liijoittelen)

Hyväksi ominaisuudeksi voisin sanoa sen, että uskallan kysyä neuvoa muilta. En nää siinä mitään hävettävää. Lisäksi kuuntelen jos joku minulle niitä antaa. Koskaan ei voi tietää liikaa!

Barbun sairastelujen takia olen väkisinkin oppinut lisää hevosten sairauksista ja joutunut miettimään miten liikutus pitäisi aloittaan uudestaan sairasloman jälkeen.

Ratsastus on urheilua, mutta jotta jaksaa ratsastaa hevosta parhaimman mukaan pitää omata muutenkin fyysistä kuntoa. Ei pelkkä ratsastus siihen riitä. Olen aina pitänyt sitä puolta tärkeänä. Ymmärrän miten myös oma kuntoni ja miten pystyn hallitsemaan kehoani vaikuttaa hevoseen. Tavallaan on hyvä, että tallillamme joutuu ottamaan oman hevosen karsina päivittäin, koska se jo lämmittää ratsastajaa ennen ratsastukseen lähtöä. Oletteko koskaan miettinyt miksi hevonen tuntuu paremmalta yleensä loppua kohden? Ehkä myös siksi koska myös silloin oma kehosi on lämmennyt eikä pelkästään hevosesi.

Ratsastuksessa mietin hyvin paljon virheen sattuessa tms. ongelma paikassa, että mitä minä teen väärin ja mitä minä voisin tehdä paremmin, jotta ongelma ratkeaisi. Enkä ajattele pelkästää, että mitä virheitä hevonen tekee.

Huono puoli ratsastuksessani on, että rupean monesti vain haahuilemaan ympäri maanesia. Teen pari pohkeenväistöä, sitten menenkin pari ympyrää. En yksikseni monesti muista tehdä tarpeeksi toistoja! Jos olen kuitenkin suunnitellut ja päättänyt, että "tätä mä NYT harjoittelen" , niin silloin yleensä onnistuu paremmin. Jotenka täytyisi varmasti ruveta tekemään noita suunnitelmia enemmänkin.

Joudun tässä nyt tunnustamaan, että välillä ratsastaessa tulee hermostuttua, kun kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Perimmältään se johtuu siitä, koska olen vähän täydellisyyden tavoittelija. Laitan välillä liiankin kovat tavoitteet itselleni, jotenka jos joku virhe tulee, olen tyytymätön itseeni. Josta joutuu tietenkin hevonenkin vähän kärsimään. En koskaan tietenkään rupea hakkamaan tms. huutamaan hevosella, vaan voin käyttää ohjaa tai raippaa turhankin kovaa. Ainahan siitä sitten tulee hurjan paha mieli, että mikäs se sellainen ratsastaja on joka hermostuu hevosen selässä.
Barbun kanssa tuota tapahtui silloin tällöin etenkin kun Barbu oli joskus todella hankala pelätessään kaikkea mahdollista. Eihän se hermostuminen koskaan mitään auttanut, mutta Barbu ei ikinä vetänyt herneitä nokkaan lopullisesti! En tiedä sen varman olisi pitänyt joskus. Se on kyllä siitä aivan mahtava hevonen, että se ei ikinä hermostu ja rupea tekemään mitään älytöntä. Kuhan nyt kyttää maneesin ovea, minkä se on nähnyt jo varmaan 6 vuoden ajan.. (Edellisellä omistajalla asui samalla tallilla)

Alkukäynnit saisivat olla pidemmät. Välillä tuntuu että teen joskus vain 5 min alkukäynnit ja sen jälkeen siirryn kevyeeseen raviin. Mutta nykyään olen jo ruvennut pidentämään niitä. Loppukäynnit olen tehnyt aina huolellisesti! Usein myös tulen alas selästä ja kävelen itsekin ne.

Istunta on mielestäni tärkein asia ratsastessa. Haluan kehittää istuntaani paremmaksi. Haluisin lisää ryhdikkyyttä. Apuihin nopeutta. Esteratsastuksessa haluisin kehittää myös esteistuntaani ja sitä että oppisin enemmän odottaman hevosen hyppyä.

Nyt tähän loppuun tuli mieleen, että haluan hevosen saada elää mahdollisimman luonnon mukaista elämää. Valitettavasti se on välillä nykymaailmassa hankalaa. Laidun kuuluu hevosen elämään ja arvaa kuinka paljon harmittaa, kun joka kesä kun olen suunnitellut vieväni Barbun laitumelle (tosin sekin piti katsoa, että hänen ylhäisyytensä sinne sopisi), mutta se on tullut näinä parina kesänä kipeäksi juuri silloin!

Sekin pakko vielä tunnustaa, että vertailen itseäni tosi paljon muihin! Se on todella ärsyttävää. Kuitenkin pitäisi kilpailla itsensä kanssa eikä miettiä mitä joku muu tekee. No sitä olen nyt yrittänyt kitkeä pois. Kai se aikanaan, kun tulee lisää itsevarmuuta niin lähtee poies! :)



Voi olla, että minulta jäi jotain tärkeää sanomatta, mutta kerroin nyt kaiken mikä tuli mieleen tällä hetkellä. Jos joku asia jäi vaivaamaan niin kysy ihmeessä :)