Kouluratsastaja

Tänään kävin taas Tessan selässä. (Kävin kyllä torstainakin) Alkuun yritin kevennellä hevosen ravin tahdissa, joka onnistuu päivä päivältä paremmin, onneksi. Laukka ei tänään meinannut millään onnistua. Sain nostettua kyllä laukan, mutta sen ylläpitäminen oli jotenkin vaikeaa. Laukka ei oikein pyörinyt tai silloin kun pyöri tuntui, että Tessa ei odota minua ollenkaan.

Tessa ja minä kesällä Ypäjällä

Otin ohjia vähän lyhyemmäksi ja aloin tekemään käynnissä pohkeenväistöjä. Ne onnistuikin aika hyvin. Etenkin vasemmalle (ylläri, oikea jalka on terve, jolla apu annetaan!). Oikeallekin onnistui, kun raippa vähän avusti vammaista jalkaani. Tein vähän myös pitkällä sivulla avoja ja sulkuja.

 Koin ahaa-elämyksen(jonka tiesin, mutta en taas muistanut, tai koskaan tajunnutkaan): pohkeet lähelle hevosen kylkiä, niin saan takajalkoja aktiivisemmiksi, joilloin Tessa kevenee edestä. Käynnissä tein myös aika kauan sellaista harjoitusta, että otin ohjat ja ratsastin vähän pohkeella, jotta hevonen myötäisi edestä ja kun myötäsi eikä painanut kädelle, annoin heti pitkät ohjat. Tessa tajusi aika nopeasti, että mitä nopeammin antoi periksi, sitä nopeammin sai taas vapaanohjan. Tein ravissakin pikku pätkiä, että kun oli kevyt, niin annoin heti pitkän ohjan. Tessa tuntui ajoittain todella kivalta.

Yksi laukka pätkä lopussa onnistui. Annoin Tessan mennä vähän alempana ja tunsin oikein, kun sen selkälihakset nousivat. Sillä hetkellä Tessa tuntuikin, että se odottaa minua. Kauhea ongelma on nyt, kun ravissa ja laukassa tuntuu ihan kokoajan, että Tessa ei odota pätkääkään minua, vaan hiihtelee eteenpäin minkä jaloistaan pääsee. No ehkä se siitä, kun pääsen istumaan satulaan vähän tiiviimmin, kun nilkka alkaa vielä vähän joustamaan. Olen tajunnut nyt, että voin ottaa vähän vahvemman ohjasavun esim. jos hiihtelee vaan eteenpäin ja haluan pysäyttää Tessan nopeasti "herättäen" sen kuulolle, mutta niin että myötään nopeasti. Nyt sain heti myödättyä, kun pysähtyi. Annoin silloin hetkeksi ihan löysän ohjan.

Olen huomannut kuinka tärkeää minun on nyt katsoa ETEENPÄIN, kun ratsastan. Sillä saan edes vähän pelivaraa, ettei Tessa pääse vetämään minua pois satulasta (tällä en siis tarkoita kokonaan pois satulasta :D) yrittäessään saada minun kantamaan sen päätä. Jos tämän tyhmän tavan saisi pois, että tästä nilkan murtumasta olisi edes JOTAIN hyötyä....


Kävin torstaina ensimmäisen kerran fysioterapiassa. Olin kipeä silloin maanantaina, kun sen piti olla ekan kerran. Seisoin kuulemma hyvin molemmilla jaloilla. Hän sanoi, että olisi voinut lyödä vaikka vetoa, että seisoisin enemmän terveen jalan päällä. Lisäksi nilkka taipui paremmin siihen asentoon missä sen pitää olla jalustimessa. Eli ratsastus on auttanut! Oli vain 5 astetta eroa terveeseen. Toiseen suuntaan eli eteenpäin ojentaessa oli vähän enemmän eroa. Sain ohjeeksi nyt treenata sitä. Terapeutti vielä hieroi jalkaa. Laittoi jalan pikkuluut liikkeelle tjn.

Olen kanniskellut tallilla videokameraa mukana siinä toivossa, että joku kerkeisi kuvaamaan, mutta koskaan kellään ei ole näyttänyt olevan niin tylsää, että olisi ollut aikaa kuvailla räpellystäni hevosen selässä. No saatte odotella vielä todistusaineistoja, että olen ratsastanut :P