Barbusta

Ajattelin kirjoittaa teille kokemuksistani Barbun kanssa ja ajatuksistani nyt kun Barbu on poissa.

Ensimmäiseksi kerron teille, että en ole surun murtama. En ajattele, että miksi näin piti käydä ja, että haluaisin Barbun takaisin. En ole tietenkään riemuissani tapahtumasta vaan minulla on jotenkin sellainen hyvä olo, koska tiedän, että ratkaisumme oli oikea Barbulle. Siitä tämä olo varmasti johtuu. Barbulla oli ollut kaikenlaista, etenkin jaloissa. Se oli joutunut tosi paljon olemaan kevyemmällä liikutuksella ja välillä jopa seisomaan monia viikkoja karsinassa. Jos Barbulle olisi tehty ähkyleikkaus ja jos se olisi siitä selvinnyt, niin sitä olisi odottanut 1kk pelkkää karsinalepoa ja sen jälkeen tietenkin todella todella varovasti aloitettu liikuttamaan. En halunnut Barbulle enää sitä kohtaloa! Se ei ole mitään hevosen elämää enää.

Olin jo aikaisemmin joutunut totuttelemaan ajatukseen, että Barbu myytäisiin. Senkin takia Barbusta luopuminen ei tullut aivan puun takaa, vaikkakin en ajattelut näin rakkaasta ystävästäni luopua. Mutta siihen en voinut vaikuttaa.

Barbusta tuli omani syksylla 2009, mutta olin kerennyt siihen jo tutustua kesänajan vuokrauksen merkeissä. Barbu oli tullut minulle valmentautumis- ja kilpailukäyttöön. Nykyinen valmentajanikin alkoi tuolloin valmentaa minua ja puhui minulle, että Barbussa on todella paljon potentiaalia kouluhevoseksi! Barbuhan oli ollut aika paljon estekäytössä.

Melkein joka kisassa mihin päästiin, me sijoituimme. Seurakisoissa tuli yleensä valkosininen ruusuke! Starttasin Barbulla myös elämäni ensimmäiset aluekisat! (Joista nappasimmekin heti 3.sijan) Ehdin jo rakennella pilvilinnoja miten me kisaisimme vielä joku päivä kansallisia helppo A luokkia ja miksei vähän myöhemmin vaativaa!!

Sitten alkoi kaikki sairastelut. Viime talven Barbu olikin ihan terve ja ajattelin, että nyt on kaikki vaikeudet voitettu. Mutta pääsimme kolmeen kisaan tänä vuonna, jonka jälkeen Barbun jalat alkoi taas oireilemaan.

Lopussa olin jo päättänyt, että myyn Barbun kevyempään käyttöön, kun jalat eivät ilmeisesti kestä kisausta. Sain Tessan ratsastettavaksi. Barbulla menin ilman satulaa ja välillä ilman suitsiakin lähimetsissä. Luotin Barbuun 100%. Sen selässä ei tarvinnut oikeastaan koskaan pelätä. Tosin silloin, kun aloitin Barbulla pelkäsin, että kuolen, kun Barbu oli niin iso ja se kyttäsi sitä maneesin ovea! Mutta lopulta luottamus syntyi. Vaikka Barbu kyttäili välillä kaikenlaista, selässä ei tarvinnut ikinä pelätä, että milloin se hyppäisi mihinkin suuntaan. Barbu oli rehellinen hevonen! Maastoon oli kiva lähteä vaikka yksin!

Barbu oli kuitenkin Persoona isolla Peellä! Barbu oli tunnettu meillä päin siitä. Jotkin toimenpiteet eivät olleet mitään helppoja Barbulle, kuten kengitystä Barbu jännitti aina (tosin yhtä kengittäjää kohtaan se oli todella rauhallinen, mutta se valitettavasti lopetti kengittämisen). Klipperin ääni teki Barbun ihan hulluksi! Matolääkettäkään Hänen Ylhäisyytensä ei voinut noin vaan ottaa, vaan häntä piti siihen suostutella. Tosin taas traileriin meni ongelmitta ja rokotukset onnistuivat.

Barbua hoiti yksi Sofia tässä lopun aikaa pari-kolme kertaa viikossa, koska minulla oli Tessa ja ratsastin Somppua sekä lukio kiireet painoi pälle. Hän oli korvaamaton apu minulle. Hän hoisi myös Barbua aina tunnollisesti!

Kuitenkin silloin kuin vain ehdin kävin maastossa tai menin riimulla maneesissa ja tein erilaisia painolla kääntämis- harjoituksia Barbun kanssa. Barbun kanssa kaikkea tätä pystyi hyvin tekemään. Vaikka se olisi ollut ulkona tarhassa vähän sekopää se ei ollut sitä koskaan ratsastaessa!

Barbun kanssa sain tuntumaa miltä tuntuu oikea lisättyravi. Sellainen missä hevonen oikeasti venyttää askeltaan eikä vain nopeuta tahtiaan. Barbu rakasti tehdä niitä!! Siltä ei tarvinut paljon kysyä, kun se oli jo innosta pinkeänä tekemässä!

Barbu opetti minua paljon. Ei vain ratsastuksessa vaan mitä hevosen omistamiseen kuuluu ja miltä tuntuu omistaa tamma hevonen :D Tietysti opin paljon erilaisista sairauksista, mita olen tässä aina toitottanut. 

Barbu oli hieno ja kaunis hevonen. Minusta tuntui, että välillä saimme puolet pisteistä kisoissa jo siitä, että Barbu vain astui areenalle! =D 

Barbu tulee aina olemaan sydämessäni ja tulen ajattelemaan sitä varmasti usein.

 Tuossa on muistovideo Barbusta. Teen vielä paremman, kun saan lisää materiaalia toiselta koneelta iskältäni.--->







Lepää rauhassa rakas ystäväni, Barbara II<3

Rest in peace Barbara II

Tämä varmasti tulee ihan puun takaa teille lukijoille. Se tuli myös minulle.

Torstaina aamulla tallinomistaja soitti, että Barbulla on ähky sekä silmä ihan turvonnut ja punainen. Barbulla oli kuulemma ollut kylki ihan turvonnut. Se oli syönyt heinät, mutta kauroja (mitkä tietenkin jaetaan myöhemmin kuin heinät) ei ollut syönyt. Silmä oli kai tullut siitä kun piehtaroinut ja lyönyt päätään. Tallinomistaja lähti sitten viemään klinikalle, joka onneksi sijaitsee lähellä!

Olisin lähtenyt suoraa päätä tallille, mutta eihän minusta sielä olisi ollut mitään apua, kun on tämä jalka paketissa!

Barbu oli kuulemma ollut jo parempi, kun tallinomistaja sen sinne jätti. Kävin katsomassa Barbua illemmalla ja Barbu oli taas huonommassa kunnossa. Pyöri karsinassa ja kun eläinlääkäri kokeili peräsuolen kautta tunnustella, niin se ei päässyt kunnolla sinne sisällekkään, kun niin paljon kaasua oli. Siinä vaiheessa oltiin annettu lupa leikata.

Kuitenki myöhemmin tallinomistajan kanssa ja vanhempieni kanssa juteltua päätimme, että Barbulle ei tehdä leikkausta. Leikkausesta toipuminen kestää niin kauan, että siinä ei ole enään mitään järkeä! Barbu on seissyt kaikkien vaivojensa kanssa niin paljon, että en halunnut enään sen joutuvan siihen. Muutenkin olin myymässä sitä kevyeeseen käyttöön eli siitä ei olisi tullut enään kisahevosta. Rupesin myös miettimään, että kuka edes ostaisi Barbua kun sillä on ollut jaloissa kaikkea ja nyt sitten olisi vielä ähkyleikattu?! Sen myyminen olisi ollut todella hankalaa!

Perjantai aamulla hevossairaalasta sitten soitettiin ja sanoivat, että nyt he ovat sitten tehnyt kaiken voitavan eikä mikään näytä auttavan enää. Jotenka Barbu lopettiin.

Minulla on nyt kuitenkin ihan hyvä olo, koska tiesin, että tämä oli hyvä ratkaisu. Olin jo vähän valmistautunut tähän, että näin voi käydä, kun Barbu nyt oli ollut niin herkkä kaikenlaiselle. Tietenkin surettaa, kun on hienoja muistoja takana Barbun kanssa. Se on opettanut minua paljon! Kukaan niitä muistoja ei kuitenkaan voi viedä minulta pois. En tietenkään olisi halunnut, että Barbu joutui noin kärsimään ennen kuin lopetetaan, mutta sitä ei voi muuttaa, että se sai ähkyn..

Nyt Barbu laukkailee hevosten taivaassa ilman mitään kipuja <3

Sairaalareissu

Lauantaina menin aivan normaalisti tallille. Sen piti olla aivan normaali päivä. Lähdimme maastoon kahden tallilaisen kanssa. Nyt tietenkin ajattelette että minulle kävi jotain maastossa. Ei käynyt. Eikä pahemmin muillekaan. Muuta kun yksi hevosista päästeli iloisasti pukkeja. Talillin kentällä päätimme vielä vähän ravailla ja laukkailla, kun tiet maastossa oli aika jäisiä. Eikä päästy kauheasti laukkailemaan. Tämä sama hevonen lähti taas hulluun pukkilaukkaan ja ratsastaja tippui selästä. Ratsastajalle ei onneksi käynyt kuinkaan, mutta hevonen oli ilmeisesti astunut ohjien päälle, jolloin suitset olivat hajonneet ja kuolain oli tehnyt "kivoja" haavoja kieleen. Siinä vaiheessa mietittiin että klinikalle varmaan pitäisi viedä (mutta lopulta ei vietykään, kun ilmeisesti klinikalla sanottiin ettei tarvitse).

No menin sitten seuraavaksi sen nuoren Soman. Olin ollut sillä edellisenä päivänä Sarin tunnilla ja se meni tosi kivasti. Sain paljon ohjeita miten ratsastaisin sitä. Aluksi juoksutin soman. Mietin vielä, että tää on ihan paska päivä. Se tuli vain jostain. En miettinyt mitään, että tippuisin seuraavaksi somalta vaan ajattelin vain maaston jälkeisiä tapahtumia. Aavistelin, että jotain tapahtuu, mutta en tajunnut että jotain näin kamalaa ja sompulla.
Eli kapusin selkään. Soma tuntui hyvältä. Mietin yhdessä vaiheessa, että tämähän menee hyvin. Kunnes:
En tiedä pelästyikö Soma tallin isoa jyllanin hevosta, joka lähti laukkaamaan (koko tanner tärisee silloin) vai mitä. Mutta kuitenkin Soma syöksähti laukkaan, enkä saanut sitä hiljentämään.
Lyhyellä sivulla tipuin seinään päin (joo kyllä, TAAAS!!) ja jäin ilmeisesti seinän ja Soman väliin.


Kun iskeydyin maahan, muistan ensimmäisenä sen kun näin jalkani! NILKKA OLI VÄÄRÄSSÄ ASENOSSA! Menin aivan shokkiin. Huusin kai jotain, että "MUN JALKA, VOI EIII, MUN JALKAAAA!!" Sitten vain otin jotenkin "vaistomaisesti" jalastani kiinni ja väänsin sen oikeaan asentoon!!! Tunsin kun luut muljuivat. Huusin kuin HULLU!!  

Kipu tuntui pieneltä siihen mitä tunsin henkisesti! Huusin varmaan suurimmaksi osaksi sen takia.  Koska ihmettelin jotenkin kun jalan vääntäminen ei tuntunut "miltään".

Onneksi tallilla oli yhden tytön äiti samaan aikaan, joka on sairaanhoitaja. Hän tutki jalkani. Samaan aikaan kun olin ihan tajuttomassa shokissa. Kysyin kokoajan, että "kävelenkö enään koskaan??!!" "MÄ HALUUN RATSASTAA VIELÄ!!"

Ambulanssihan siinä kutsuttiin ja olin vieläkin ihan shokissa. Olin jotenkin tosi vittumainen ambulansin työntekijöille vaikka nehän tuli vain auttamaan minua!

Minut kiikutettiin sairaalaan, jossa todettiin nilkassani olevan kaksi murtumaa (molemmin puolin nilkkaa) ja joku irtopala. Pääsin heti samana päivänä leikkaukseen. Olin pari päivää sairaalassa. Sain kipsin jalkaan.

Nyt sitten on kuusi viikkoa kipsi jalassa, joka tietää myös sitä, että en ratsasta ainakaan 6 viikkoon....

Onneksi tallillamme on ihania ihmisiä jotka hoitavat Barbua. Tessan tietenkin hoitaa sen omistaja, mutta Sari lupasi mennä onneksi sillä kerran viikossa!!

Tuo kauhukuva vääntyneestä jalasta pyörii aina välillä minun mielessäni ja saa ajattelemaan, että mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Mulla on ihan sellainen olo, että mun olisi pitänyt pysyä paremmin soman selässä. Sellainen, että mä luovutin. Se tunne oli silloin jo, kun olin tippumassa, että "mä en voi tippua nyt! Mä tipun tosi harvoin, mä en voi tippua taas!"

Oli miten oli, tapahtumaa ei saa muutettua. Enkä tavallaan oisi voinut tehdä mitään toisin koska Soma tuntui todella hyvältä ennen kuin pelästyi.

 Tänään pääsin sairaalasta ja kävin heti tallilla. Tuli kyllä vähän haikea mieli, kun katsoi muiden ratsastavan :(

Millainen hevosenomistaja olen

Eli jouduin nyt tämän haasteen kohteeksi. Haaste tuli täältä. Tosin sain tämän haasteen varmaan yli viikko sitten, mutta arvaa ketä on viettänyt kaiken ajan koulun ja talleilun jälkeen lukien kokeisiin!! Mutta nyt onneksi koeviikko on ohi, jotenka aikaakin blogin päivitykseen on taas. Joitakin lukijoita on lähtenyt poiskin. Uskon syyn olevan siinä, että en ole kauhean ahkera kirjoittaja ja postaukseni on monesti aika tylsiä (niin kun taidan olla itsekin?)

Mutta nyt alan kertoa teille millainen hevosenomistaja olen.
Ihan ensimmäiseksi tulee mielee, että olen TARKKA. Hevoset täytyy hoitaa joka päivä huolella. Katson joka päivä jalat ja muutenkin ratsastessa tunnustelen, että onko kaikki ok. Ennen olin jopa aivan liian tarkka, että se meni välillä jopa ihan yli, että siitä tuli enemmän pakkomielle kuin vain , että haluan tarkistaa hevosella olevan kaikki ok. Mutta onneksi osaan nyt jo vähän myös relata, ettei kaiken tarvitse aina olla tiptop. Esimerkiksi ennen puhdistin kaviot aina ratsastuksen JÄLKEENKIN, mutta nykyisin en sitä usein tee. Paitsi jos olen ratsastanut jossain rämeikössä, missä kavioon on voinut tulla jotain. Toki puhdistan aina ennen ratsastusta. Lisäksi ennen loimet hevosen päällä piti olla täydellisen hyvin. Nykyään tietysti katson että ne on ihan hyvin, mutta ei niitä tarvitse puoltatuntia laittaa (jos nyt vähän liijoittelen)

Hyväksi ominaisuudeksi voisin sanoa sen, että uskallan kysyä neuvoa muilta. En nää siinä mitään hävettävää. Lisäksi kuuntelen jos joku minulle niitä antaa. Koskaan ei voi tietää liikaa!

Barbun sairastelujen takia olen väkisinkin oppinut lisää hevosten sairauksista ja joutunut miettimään miten liikutus pitäisi aloittaan uudestaan sairasloman jälkeen.

Ratsastus on urheilua, mutta jotta jaksaa ratsastaa hevosta parhaimman mukaan pitää omata muutenkin fyysistä kuntoa. Ei pelkkä ratsastus siihen riitä. Olen aina pitänyt sitä puolta tärkeänä. Ymmärrän miten myös oma kuntoni ja miten pystyn hallitsemaan kehoani vaikuttaa hevoseen. Tavallaan on hyvä, että tallillamme joutuu ottamaan oman hevosen karsina päivittäin, koska se jo lämmittää ratsastajaa ennen ratsastukseen lähtöä. Oletteko koskaan miettinyt miksi hevonen tuntuu paremmalta yleensä loppua kohden? Ehkä myös siksi koska myös silloin oma kehosi on lämmennyt eikä pelkästään hevosesi.

Ratsastuksessa mietin hyvin paljon virheen sattuessa tms. ongelma paikassa, että mitä minä teen väärin ja mitä minä voisin tehdä paremmin, jotta ongelma ratkeaisi. Enkä ajattele pelkästää, että mitä virheitä hevonen tekee.

Huono puoli ratsastuksessani on, että rupean monesti vain haahuilemaan ympäri maanesia. Teen pari pohkeenväistöä, sitten menenkin pari ympyrää. En yksikseni monesti muista tehdä tarpeeksi toistoja! Jos olen kuitenkin suunnitellut ja päättänyt, että "tätä mä NYT harjoittelen" , niin silloin yleensä onnistuu paremmin. Jotenka täytyisi varmasti ruveta tekemään noita suunnitelmia enemmänkin.

Joudun tässä nyt tunnustamaan, että välillä ratsastaessa tulee hermostuttua, kun kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Perimmältään se johtuu siitä, koska olen vähän täydellisyyden tavoittelija. Laitan välillä liiankin kovat tavoitteet itselleni, jotenka jos joku virhe tulee, olen tyytymätön itseeni. Josta joutuu tietenkin hevonenkin vähän kärsimään. En koskaan tietenkään rupea hakkamaan tms. huutamaan hevosella, vaan voin käyttää ohjaa tai raippaa turhankin kovaa. Ainahan siitä sitten tulee hurjan paha mieli, että mikäs se sellainen ratsastaja on joka hermostuu hevosen selässä.
Barbun kanssa tuota tapahtui silloin tällöin etenkin kun Barbu oli joskus todella hankala pelätessään kaikkea mahdollista. Eihän se hermostuminen koskaan mitään auttanut, mutta Barbu ei ikinä vetänyt herneitä nokkaan lopullisesti! En tiedä sen varman olisi pitänyt joskus. Se on kyllä siitä aivan mahtava hevonen, että se ei ikinä hermostu ja rupea tekemään mitään älytöntä. Kuhan nyt kyttää maneesin ovea, minkä se on nähnyt jo varmaan 6 vuoden ajan.. (Edellisellä omistajalla asui samalla tallilla)

Alkukäynnit saisivat olla pidemmät. Välillä tuntuu että teen joskus vain 5 min alkukäynnit ja sen jälkeen siirryn kevyeeseen raviin. Mutta nykyään olen jo ruvennut pidentämään niitä. Loppukäynnit olen tehnyt aina huolellisesti! Usein myös tulen alas selästä ja kävelen itsekin ne.

Istunta on mielestäni tärkein asia ratsastessa. Haluan kehittää istuntaani paremmaksi. Haluisin lisää ryhdikkyyttä. Apuihin nopeutta. Esteratsastuksessa haluisin kehittää myös esteistuntaani ja sitä että oppisin enemmän odottaman hevosen hyppyä.

Nyt tähän loppuun tuli mieleen, että haluan hevosen saada elää mahdollisimman luonnon mukaista elämää. Valitettavasti se on välillä nykymaailmassa hankalaa. Laidun kuuluu hevosen elämään ja arvaa kuinka paljon harmittaa, kun joka kesä kun olen suunnitellut vieväni Barbun laitumelle (tosin sekin piti katsoa, että hänen ylhäisyytensä sinne sopisi), mutta se on tullut näinä parina kesänä kipeäksi juuri silloin!

Sekin pakko vielä tunnustaa, että vertailen itseäni tosi paljon muihin! Se on todella ärsyttävää. Kuitenkin pitäisi kilpailla itsensä kanssa eikä miettiä mitä joku muu tekee. No sitä olen nyt yrittänyt kitkeä pois. Kai se aikanaan, kun tulee lisää itsevarmuuta niin lähtee poies! :)



Voi olla, että minulta jäi jotain tärkeää sanomatta, mutta kerroin nyt kaiken mikä tuli mieleen tällä hetkellä. Jos joku asia jäi vaivaamaan niin kysy ihmeessä :)

Kuvia Tessasta

(c)Maria

Päin seinää lento ja kaikenlaista muuta

Kaikenlaista on tapahtunut, kun en ole ehtinyt kirjoittaa. Ja tämä on siis ihan totta. Päivät kuluvat ensin koulussa, jonka jälkeen menen tallille ja tallin jälkeen loput ajasta kuluu täysin koulutehtävien parissa.... Ensiviikolla alkaakin sitten jo koeviikko.

Tessa on ollu vähän vähemmällä liikutuksella, kun se on hengästynyt helposti vaikka ei olla tehty mitään kovin kummoista. Se myös hikosi tosi herkästi.
Barbulla oli tullut viime viikon torstaina imppari jalkaan, kun se oli tarhassa telonut toisen etujalkansa. Laitoin siihen heti betadine hauteen, mutta viikossa se ei parantunut. Jopa yhdessä vaiheessa sieltä tihkui jo kudosnestättä siitä jalasta.

Nyt torstaina sitten eläinlääkäri kävi rokottamassa ja kattomassa jalan. Antibiootti kuurille taas sitten vaihteeksi! Kiva kun ne antibiootit ei enään kohta edes auta, kun niitä joutuu syöttämään kokoajan :(. Harkitsen vahvasti, että kun mutakausi loppuu niin pistäisin Barbulle suojat jalkaan tarhaan.

Tessakin katsottiin samalla. Eläinlääkäri kuunteli keuhkot ja otti verikokeet. Hengitysteistä löytyi limaa, joten saa nyt Ventipulver-lääkettä. Verikokeen tulokset saa huomenna.

Tessa Järvenpään kisoissa

Tänään kävi minulle Tessalla ratsastaessa vähän huonosti. Menin ilman satulaa ja suitsia. Ilman suitsia olen mennyt tässä jo kokoviikon ilman mitään ongelmaa. Tessa on ollu tosi hyvä ratsastaa. Mutta tänään kuitenkin nousinkin itse pallin päältä tessan selkään (Näin en ole mennyt selkään koskaan ennen). Jouduin vähän hyppäämään sinne ja roikkumaan sivuttain vähän aikaa. No Tessapa ei tykännyt siitä ja lähti ravin kautta pukkilaukkaan. En ollut vielä ihan kunnolla selässä, jotenka en kerennyt reagoimaan kunnolla ennen kuin lensin päin maneesin seinää. No nyt on leuka kivasti turvonnut ja päähän sattuu hieman. Mutta ei onneksi mitään sen vakavempaa. Eniten juuri sattuu leukaan. Sen taisin lyödä eniten. Siinä on nyt turvonnut kohta ja mustelmakin tullut...
Nousin kuitenkin vähän ajan päästä tilanteesta takaisin selkään ja Tessa meni ihan hyvin sitten.

Kokeilin ensimmäistä kertaa letittämistä lankalla!

Barbun jalka, jonka se teloi tarhassa

Viikko selitys ja vanhoja kuvia Tessasta kesällä

Viime viikon lauantaina Tessalla oli kiropraktikko. Ei löytynyt onneksi mitään erikoista! Sunnuntai kuluikin sitten kävelyn merkeissä, kun en halunnut rasittaa heti kiropraktikon jälkeen, vaikka mitään isoja hoitoja ei tehty.

 Maanantaina menin ilman jalustimia! Pitäisi varmaan alkaa taas sitäkin harrastamaan enemmän. Tessan ravissa pitää jotenkin todella paljon keskittyä, että sielä pysyy edes järkevän näköisenä mukana. Jouduin puristamaan jaloilla(reisillä), mikä ei tietenkään ole suotavaa. Eiköhän siihen raviinkin totu, kun vain saisi aikaiseksi mennä ilman jalustimia!

Tiistaina hypättiin maneesissa vähän. Mentiin vähän kaveletti jumppasarjaa sekä yhtä pystyä. Se taisi olla joku 90cm korkeimmillaan, hui! No ihan hyvin Tessan kanssa selviydyttiin. Tessa kävi välillä ihan kuumana. Taisi olla taas mukavaa tekemistä sen mielestä. Yksi asia pakko mainita: sain itseni jotenkin paremmin esteistuntaan ja näin paremmin myödättyä hypyissä.

Juu ei pure oikeeseen kiinni yhtään :D

Torstaina oli valmennus. Alkuun piti taas miettiä omia käsiä etten jää pitelemään liikaa vaan teen NOPEITA pidätteitä! Hetkittäin Tessa kantoi itsensä todella ylhäällä. Tessa on saanut tosi hyvin lihaksia kaulaan ja näin ollen se jaksaa kokoajan paremmin kantaa itseään, eikä jää enään niin helposti makailemaan kuolaimelle (kunhan ratsastaja muistaa vain olla jäämättä kiinni ja näin antaa hevoselle mahdollisuuden kantaa itse itsensä) Teimme käynnistä laukannostoja. Lopuksi vielä nostimme vastalaukkoja käynnistä. Ne onnistui parin yrittämisen jälkeen ihan hyvin. Tessa nostaa hyvin vastalaukan, mutta sen säilyttäminen kaarevilla urilla on vielä vaikeaa.

Tänään kävin käynti maastossa (pari ravi pätkää sekä yksi lyhyt laukka pätkä). Olen yrittänyt tällä viikolla säästellä sekä tehdä kaikkea sellaista mistä Tessa tykkää, jotta se olisi vähän sähäkämpi kisoissa sunnuntaina. Sitä on paljon mielyttävämpi ratsastaa kun siinä on vaikka vähän liikaa virtaa, kuin että se nukkuu kuolaimella ja eikä etene (YLLÄTTÄVÄÄ!)

Huomenna otan lyhyen läpiratsastuksen. Lähdemme Nurmijärvelle kisoihin yhdessä tallikaverini Iinan kanssa sekä hänen hevosensa kanssa. On todella mukavaa kun on mukana kerrankin joku muukin tuttu kisaaja, ettei tarvitse olla aina olla se ainoa kisaaja.





Kuvat kesäkuulta, kun aloittelin Tessan ratsastusta.