Maanantai ratsastus alkoi lupaavasti. Jouduin hetken aikaa taistelemaan siitä, että saan Barbulle SUITSET PÄÄHÄN! Kun Barbu oli nyt päättänyt, että hänen korviinsa ei kyllä kosketa. Yritä siinä laittaa sitten suitsia hevoselle, joka on valmiiksi jo iso, mutta sen lisäksi nostaa päänsä kattoon.
No täytyi minun sitten mennä vielä kokeilemaan miten hevoseni menee ison vesilammikon yli + siinä oli myös kuraa. Kentältä siis pääsee sellaiselle metsäpolulle, jonka alussa oli se lammikko. Alkuun se hyppi pystyyn sun muuta yritti lähteä pakoon. Pyysin yhtä poniratsastajaa sitten kokeilemaan mennä siitä. Tietenkin poni meni, mutta Barbu jäi "ruikuttamaan rannalle". Päätin kokeilla mennä toistakautta, josta pääsee sitten siihen lammikolle, mutta siis toiselle puolelle sitä. Tietenkin sielä toisellakin puolella oli myös kuraa ja vettä, mutta koska se oli syvemmällä metsää niin Barbulla ei oikein muuta mahdollisuutta ollut kuin mennä siitä. (Huom riistäen pitkin puita, niin, että hyvä etten jäänyt sitten jalastani puuhun kiinni :(
Eli täytyi vähän juosta lujaa hetken aikaa, ennen kuin olisi edes mahdollista koota sitä!
Hetken aikaa jouduttiin taas käymään keskustelua, että miten päin pitikään mennä. Eli se tarkoittaa meidän kohdalla: paljon pysähdyksiä, minun mietteitäni siitä, että miksi hevoseni pitää olla näin hankala, paljon Barbun lohikäärme suuta, sekä minun havahduksia siitä, että voisin ehkä välillä myödätäkin ohjista sekä lopulta hieman Barbun havahtumista siitä, että sekin voisin vähän jo rentoutua....
Lopulta se meni ihan OK! Eli kuunteli edes jotain avuistani ja minun kohdallani, että minäkin mietin vähän mitä teen sen selässä. Loppuakohden näytti sitten jo kuitenkin paremmalta:
Pohkeenväistöistä kyllä huomasi, kun tein alussa: ei oikein tullu mitään, mutta loppuakohden tuntui jo pohkeenväistöiltä!
Eilen oli valmennus, ja tuota se oli taas vähän sitä keskustelua Barbun kanssa. Tietenkin plus Sarin ohjeita ja lisäksi Saria varmaan teki välillä mieli mennä hakkaamaan päätään seinään ja repia hiukset päästään, kun yksi tollo yrittää jotan säätää siellä hevosen selässä. Barbulla on ilmeisesti nyt siis kiima, ja se oli kyllä niin nahkea ja tietenkin otti varmaan mun virheet nyt enemmän nokkiinsa. Barbu painoi ajoittain kädelle. Hetkittäin ihan hyvä. Mentiin varmaan sata kertaa keskiympyrää, kun en osannut ohjata hevostani täydelliselle keskiympyrälle :D Vaan aina tuli epäsynmetrinen. Lopulta sieltä kai tuli sitten ihan hyviäkin.
Alussa, täytyy sanoa, että sain Barbun kävelemään LOPULTA ihan pieniä askelia, eli tällä saatiin, sitä kuuntelemaan apuja tarkemmin. Itse muistin pohkeet ja tosiaankaan niitä ei tarvitse käyttää mitenkään voimakkaasti ja muistin myödätä oikealla hetkellä.
Keskiravi mitä mentiin ihan vain kerran tai pari, lopuksi, oli hyvä, vaikka minusta tuntuu, etten oikein osaa istua nyt tuolla uudella satulalla niissä hmm... No kai sen taas sitten oppii. Luulis.
Keskiravi kuva on mielestäni kuitenkin onnistunut:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti